Talvella kirjoittelin viimeisestä vuosikerrasta rippikoulussa. Kesän rippikoulut olivat kohdallani aika tavanomaisia. Sääkin suosi verrattuna toisiin, jotka joutuivat viettämään sateisen viikon Iisaaressa.
Kesän lopulle ajoittuneen loman jälkeen alkoikin sitten tämä viimeinen ”ylämäki” kesästä kohti joulua. Rippikoulupapin kohdalle on tullut merkittävä helpotus, kun rinnalle on tullut nuorisotyönohjaaja, jonka kanssa on saanut yhdessä pähkäillä rippikoulujakoja ja muita rippikouluihin liittyviä käytännön järjestelyjä. Tämä varmaan huomattavasti helpottaa vahdinvaihtoa ensivuoden puolella. On saanut järjestellä asioita vain jäljessä tuleville. Alkaa jo tuntua jonkinlaista väljyyttä valjaissa.
Kieltämättä mielessä on pari vuosilukua, jotka muistuttavat kuluneesta. Keväällä pysähdyin matkalla Jordanin tuolla puolen Nebo-vuorella. Sieltä katsoin yli Jordanin ja mietin: Tänne se Mooses jäi neljänkymmenen vuoden matkanteon jälkeen ja totesi toisten jatkavan matkaa. Mielessä soi Katri Kososen laulu ”Kaunein maa”.
Mies Nebo-vuoren huipulta hän näkee kauniin maan.
Tuon pitkän matkan määränpään - ei sinne mennä saa.
On siunannut hän kansansa, sen kauan katsoo kulkua
On tehtävänsä täyttänyt. Sen antoi Herra Jumala
Syksyisen sunnuntain evankeliumi kertoi Betesdan lammikon tapahtumista. Tuo kertomus palautti mieleeni Cocagnakin laulun ”Ei Jumala jouten jää”. Parantunut laulaa siinä:
”Kolmekymmentäkahdeksan vuotta,
minä makasin paareilla suotta,
mutta Jeesus ratkaisi nyt,
että leponi on päättynyt.
Ei koskaan jouten Jumala jää.
Hänen työnsä ei pyhisin lakkaa,
vaan aina auttamaan ennättää.
Hän tänäänkin voimaansa antaa.”
Kun papiksivihkisestäni tulee 38 vuotta tammikuulla, olen jo viettämässä sitä jälkimmäistä lomaani. (Siitä tuntuu työnantajani nipistävän pari päivää arvellen varmaan, etten kuitenkaan viimeistä vuotta täydellä teholla ja laadulla palvele).Kuinkahan paljon siitä on ollut Betesdan miehen tavoin suotta. Ei sitä tarvitse minun tietää. Kuitenkaan Jumala ei jouten jää minunkaan jälkeeni. Me olemme väistyvä voimavara, jolle on uskottu tehtävä määräajaksi. On vain luotettava, että jälkeen tulevat vievät perinnön rikkaana ja tuoreena tuleville polville. Nykyään se varmaan kuuluisa sanoa: voimaannuttavana.
Lauri Mattila, viimeistä syksyä Iisalmen kappalaisen valjaissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tähän voit jättää kirjoittajalle kommentteja, palautetta, huomioitavaa: