”Siipemme katkee , ehtyy pieni elämä. Toivonsa hukkaa lapsi nälkäinen, ellemme murra yhteisestä leivästä vain toinen toisiamme siunaten.” lauloin Tuomaskuoro ja minä mukana. Koko päivän punaisena lankana omassa mielessäni oli ollut, että yksin ei kukaan selviä, eikä tarvitsekaan.
Työpaikoilla, kouluissa, kaveri- ja harrastusporukoissa vaihdamme ajatuksia, kerromme huolistamme ja iloistamme. Ihmiselle tuo jakaminen on tärkeää. Jos minulla ei olisikaan yhtäkkiä ketään, kenen kanssa jakaisin arkisia asioitani, ilojani ja murheitani, olisin hukassa.
Silti välillä kaipaan myös yhteiseen ehtoollispöytään, yhdessä rukoilemaan, laulamaan ja tuomaan kiitosta elämästä, läheisistä, iloista ja jopa suruistakin. Huomaan, etten myöskään ole yksin näiden asioideni kanssa.
Toivoisin, että Tuomasmessu ei jäisi Iisalmessa vain kokeilun asteelle, vaan sen toiminta saisi jatkua ja sinä ja minä voisimme löytää sieltä paikkamme. ”Olkaamme samaa puolta veli veljelle, ja kulkekaamme yli rajojen. Olkaamme yhtä, luottakaamme Luojaamme vain toinen toisiamme siunaten.”
Kiitos teille kaikille, jotka olitte olleet suunnittelemassa ja valmistelemassa tätä messua.
Kiitos teille kaikille, jotka olitte olleet suunnittelemassa ja valmistelemassa tätä messua.
Jos haluat, voit jättää omat kommenttisi Tuomasmessusta tämän blogikirjoituksen jatkoksi anonyyminä.
Erja Vaarala-Saarenpäätiedottaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tähän voit jättää kirjoittajalle kommentteja, palautetta, huomioitavaa: