Vierastan missä tahansa elämän alueella suorittamista. En sano ettenkö tekisi niin itsekin käytännössä, mutta kuten sanottua. Tähän asti elämässäni erilaiset paastonaikaan liitetyt asiat, kuten esimerkiksi joistakin ruuista ja juomista kieltäytyminen ei ole saanut minua innostumaan. Olen elänyt normaalisti kuten ennenkin.
Jokin on kuitenkin muuttunut ja kimmokkeen sain eräästä kolumnista jonka luin eräästä seurakuntalehdestä. Siinä kirjoittaja totesi ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä tahansa ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se, että Jumala armahtaa”. Lausahdus nousee Roomalaiskirjeen yhdeksännen luvun pohjalta. Minusta tuossa kuulosti olevan itua, sitä jotakin, jonka vuoksi viettää paastonaikaa.
Voin tunnustaa, että olen asettanut kyllä itselleni erään tavoitteen paastonajaksi. Nyt kuitenkin ymmärrän, että vaikka olen heikko ja repsahtaisin tuossa tavoitteessani, ei se olisi kuitenkaan katastrofi. Elämääni, uskoani, toivoani eikä mitään muutakaan olisi lastattu tuon suorittamisen perustalle. Perusta on jossakin muualla roomalaiskirjeen mukaan ja siitä syystä saan iloisin mielin kilvoitella ja vaikka suorittakin, jos ajattelen sen tuovan jotakin elämääni.
Erja Vaarala
Kuva: Marjaana Tuovinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tähän voit jättää kirjoittajalle kommentteja, palautetta, huomioitavaa: