Syksyllä allakoita tilatessa tuli sanottua, että seuraavaa en enää tilaakaan. Sallisen entiseksi rovastiksi kutsumalla alkaa tulla mittari täyteen. Virallinen päivämäärä on nykylaskelmien mukaan 1.6.2012. Siitä kun otetaan peruutusvaihteella säästövapaat ja lomat, niin taidetaan tulla ensimmäisen kuun puolelle mainittuna vuonna. Silloin aletaan katsella uusia suuntia.
Se myös merkitsee, että kesän kaksi rippikoulua alkavat olla niitä viimeisempiä siinä lajissa. Oman muistini mukaan en jää kauas seitsemästä kymmenestä. Täyttyykö luku, en ole varma.
Täytyypi tunnustaa, että väliin jo väsyttää, vaikka työ tuntuukin mielekkäältä. Tosin ihmettelen edelleen, että seurakunnalla on varaa papin palkalla pitää sihteerinä suuren osan työajasta. Jää se varsinainen rippikoulu- ja nuorisotyön kehittäminen sivuun. Minulla siihen ei tosin ole erityisiä koulutuksellisia valmiuksia, kun olen kouluttautunut raamattu- ja lähetysteologiaan. Nykyinen raamattuteologia tuntuu aikamoiselta saivartelulta, jossa taitaa monta kertaa unohtua tutkittavan aineiston perusluonne uskon ilmaisuna elävässä elämässä. Lukevat Paavaliakin aivan kuin Paavali olisi yrittänyt tohtoriksi Helsingin Yliopistossa!
Savolaiset tuntuvat kuitenkin jossain määrin tällaista peruspohjalaista ymmärtävän. Vaikka eteläpohjalainen työtoveri väittää, että minua on kuunneltava kuten savolaista!
Nenä kuitenkin jo haistelee ilmoja jostain päin isänmaata eläkeaikoja ajatellen. Sanovat lapset ja vaimo, että ollaan kaukana! Onpa tässä vielä hetki aikaa sitäkin pohtia.
Eteenpäin, sanoi ukko lumessa! Hiihtokelit aukeavat vielä kotiportilta.
rippikoulu Lauri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tähän voit jättää kirjoittajalle kommentteja, palautetta, huomioitavaa: