Kirkkovuosi on vaihtumassa. Olemme siirtymässä adventin aikaan, jolloin huomio alkaa kääntyä jouluaattoon ja Jeesuksen syntymäjuhlaan. Yksi vuoden odotetuista juhlista on edessämme.
Seurakunnan elämässä adventinaika on jollakin tapaa kaksijakoinen. Uusi kirkkovuosi siirtää ajatuksia eteenpäin. Jätämme taaksemme kirkkovuoden hieman synkätkin teemat elämän rajallisuudesta ja maailman ajan päättymisestä. Tilalle tulevat Jeesuksen syntymän odotus ja siihen sisältyvä lupaus Jumalan armosta ja huolenpidosta. Adventinaikaan päättyvät järjestöjen, oppilaitosten sekä seurakunnan vakituiset toiminnot. Seurakunnan työntekijöille merkitsee vilkasta työkautta ja vapaapäivien siirtoja.
Kirkkoherran näkökannalta katsottuna tämä syksy on ollut uuden alkua, lähinnä uuden opettelua. Syksyn aikana olen kohdannut monia kysymyksiä aina kalenterikauppiasta valtakunnan kirkkopoliittisiin kysymyksiin. Itse toivoin, että sisäänajovaihe olisi sellainen pehmeä ja hiljakseen tapahtuva. Sitäkin puolta on ollut mukana. Välillä vauhti on ollut myös hyvin kova, jossa on ollut mukana pysymistä. Varmasti samanlaista on edessäni. Elämä ei aina kysele kulkijansa mielipidettä. Se välillä kuin puro, jota voi ohjata. Välillä se on kuin koski, joka kuljettaa mukanansa.
Seurakunnan työ ja toiminta on yhteistyötä. Jokaisella osa-alueella tarvitaan tekijöitä ja vastuunkantajia työntekijöistä luottamusmiehiin ja vapaaehtoisiin. Itse olen ollut siitä hyvin kiitollinen. Olen saanut tarvittavaa tietoutta monelta suunnalta työtovereista luottamushenkilöihin ja vapaaehtoisiin asti. Kukaan ei ole vielä ainakaan kysymyksiini hermostunut. Luotan jatkossakin siihen, että kun teemme osuutemme seurakunnan hyväksi, kuuluu seurakunnan ääni paremmin ja perustehtävä hoituu selkeämmin. Se ei ole itsestään selvyys, jonka syksyn kirkollinen keskustelu ja laaja joukkopako kirkosta ovat osoittaneet. Seurakunnan on otettava ja löydettävä paikkansa ihmisten joukossa ja yhteiskunnassa, mutta samalla sen on pidettävä kiinni omista juuristaan ja tehtävästään. Kirkon tehtävä on välittää Jumalan tahtoa eteenpäin ja luoda tilanteita, joissa Jumala ja ihminen voivat toisensa kohdata. Siihen on tarvetta ajassamme paljon. Emme tunne Jumalaa enää niin hyvin kuin ennen. Meillä on Jumalan mentävä aukko elämässämme.
Osaltaan tähän haasteeseen vastaamme seurakunnassamme. Entisiä toimintoja viemme eteenpäin ja uusia etsimme. Blogi-sarja, joka on nyt alkamassa, on yksi vastaus tähän. Oman seurakunnan blogilla haluamme olla kertomassa toiminnastamme ja tuoda seurakuntaa lähemmäksi ihmistä. Kirjoitukset ja näkökulmat vaihtuvat muutaman viikon välein. Talven ja kevään aikana saamme varmasti lukea hyvinkin erilaisia terveisiä ja näkökulmia seurakunnan toiminnasta ja ajan ilmiöistä.
Adventtiterveisin
Janne Bovellan
kirkkoherra
